1990-luvulla työajoista päättivät työnantajat ja työajat olivatkin lamakauden kilpailuvaltti. Vastavuoroinen suunnittelu ehkäisee työtaakan lisääntymistä ja työaikojen pitävyyttä. 2000-luvulle tultaessa määräaikaiset työsopimukset, vuorotyö sekä keikkaluontoinen työ esimerkiksi henkilöstövuokrausyrityksen kautta ovat lisääntyneet lähes 10 %:lla. Yhä useampi hakeutuu valinnan vapauden ja työaikojen joustavuuden toivossa henkilöstöpalveluyritysten listoille.
Lue artikkeli kokonaisuudessaan täältä.
Selvin muutos on työtahdin kokemisessa: kiireen kokemukset ovat yleistyneet. Joustavan ajankäytön kannalta myönteinen muutos on se, että palkansaajien mahdollisuudet vaikuttaa työnsä alkamis- ja päättymisaikoihin ovat kasvaneet. Vaikka työajat ovat monimuotoistuneet, niin erot naisten ja miesten työajoissa ovat säilyneet miesten eduksi. Päivätyö korostuu miehillä, vuorotyö naisilla. Naiset kokevat enemmän kiirettä, miehillä on puolestaan enemmän vaikutusmahdollisuuksia työaikoihinsa.
Eurooppalaisessa vertailussa Suomessa tehdään vähän niin lyhyitä kuin pitkiäkin työaikoja. Sen sijaan päivätyöstä poikkeavat työaikamuodot ovat Suomessa yleisiä. Palkansaajilla on Suomessa enemmän vaikutusmahdollisuuksia työaikoihinsa, mutta myös työtahti koetaan Suomessa kiireisemmäksi kuin EU-maissa keskimäärin.
Suomalaista työaikamallia luonnehtivat siten yllättävät yhdistelmät: yhtäältä yhdenmukaisuus työajan pituudessa, mutta eriytyneet työaikamuodot, toisaalta vaikutusmahdollisuudet työaikaan, mutta kova työtahti. Tätä jälkimmäistä yhdistelmää voidaan luonnehtia vastuulliseksi autonomiaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti